8.0 LEVYTUOTANTO

Vuonna 1995 valmistunut Olavi Virran levytysten CD-kokoelma käsittää 30 levyä, kaikkiaan 591 kappaletta. Ensimmäiset on levytetty marraskuussa 1938, viimeiset kesäkuussa 1966. On olemassa muutamia kappaleita, jotka Olavi Virta on mahdollisesti levyttänyt. Asiasta ei ilmeisesti ole täyttä varmuutta. Ko. levyjen etiketit ovat kuitenkin löytyneet Olavi Virran "jälkeen jääneistä papereista"1.

Rytmi-levymerkille vuonna 1942 tehdyt "kadonneet levyt" ovat: Sinutko unhoittaisin / Vain ystävyys, Meripoikien lähtö / Keväiset tuulet, Suruinen sävel / Kevään taikaa. Lisäksi CD-kokoelman ensimmäisen osan levyluettelossa mainitaan Columbialle vuonna 1939 tehdyn kaksi koelevytystä: Muistojen kevät ja Onnenhaaveita. Näitä ei aikoinaan julkaistu, eikä koelevyjä ole löytynyt.

Keväällä 1996 löytyi yksi "uusi" Olavi Virran levy. Se on slowfox Meri (La Mer) (Trenet/Lasry). Se on Sointu-yhtiön koelevy ilmeisesti vuodelta 1949. Levyn toisella puolella on samba Cuanto le gusta, joka on vuodelta 1949. CD-kokoelmassa ei ole mainintaa tästä Merestä. Kääntöpuoli on osassa 4/11. Tämän Virran "uusimman" omistaa kaarinalainen "savikiekkokeräilijä" Jarkko Korpela.

Kaiken kaikkiaan Olavi Virran levytuotanto oli uskomattoman laaja. Voidaan kysyä oliko hänen tarpeellista levyttää kaikki levynsä, mahtuiko näihin lähes 600 kappaleeseen epäonnistumisia? Näin jälkipolvien kannalta on onnellista, että Virta levytti niinkin paljon. Mielellään kuuntelisi lisääkin. Epäonnistumisista keskusteleminen on tietysti makuasia. Sellaisia esityksiä, jotka eivät välttämättä sovi Olavi Virran "tyyliin" on ehkä muutamia. Mutta yhtään sellaista ei kuitenkaan löydy, että kuuntelijan tarvitsisi hävetä laulajan puolesta. "Nykyajan" laulajista ja heidän levytyksistään tälläisiä "hävettäviä" tulkintoja löytyy.

Mitkä olivat Olavi Virran suurimmat "hitit"? Kirjassa Olavi Virta - legenda jo eläessään tekijät ovat laatineet 100 suurimman levytyksen listan. He toteavat listan "totuusarvon" olevan suhteellisen. Näin varmaan onkin. Se vaihtelee kuuntelijan mukaan ja mielialojen mukaan.

Tässä esityksessä on nostettu Tango Desireé "ylitse muiden". Nostettakoon sen rinnalle Poskivalssi. Siinä missä toisen ihmisen läheisyys Tango Desireétä kuunneltaessa häiritsee, niin Poskivalssissa sitä kaipaa. Kun Tango Desireé maagisella tavalla vangitsee kuuntelijansa paikoilleen, niin Poskivalssi herättää halun mennä sen pyörteisiin, lähelle toista ikään kuin "puolustustaisteluun" valssin surullista sanomaa vastaan.

Jos Desireétä voi kuunnella yhä uudestaan ja uudestaan, niin Poskivalssin ei soisi koskaan loppuvan. Sen toivoisi jatkuvan ikuisesti. Ettei "hetki onnellinen" ja ettei huuma "kun kaunein on yö, kun on kukkiva maa" koskaan loppuisi. Mutta valssi ei anna armoa, kaikki katoaa. Kun Perfidiassa luonnon osan saanut "kuu-ukko käy lohduttamaan", Poskivalssissa luonto näyttää voimansa ja ihminen saa kokea pienuutensa, kaiken katoavaisuuden, elämän hetkellisyyden. Vain kiitävän lyhyet hetket ovat onnea varten ja nekin huomataan vasta sitten, kun kaikki on jo liian myöhäista, kun hetki on hävinnyt saavuttamattomiin. Olavi Virta saa tämän tunnelman lähes "käsin kosketeltavaksi". Jos Tango Desireé on timantti, niin on Poskivalssi helmi.