7.0 KANSAINVÄLINEN TÄHTI

Olavi Virran mahdollisuuksista kansainvälisillä markkinoilla on puhuttu paljon. Pauli Granfelt sanoo muistelmateoksessaan: "Jos Ola olisi hankkinut musiikin pohjatietoja ja oppinut ymmärtämään paremmin nuotteja hänestä olisi voinut kehittyä vaikkapa Frank Sinatran kaltainen kansainvälinen tähti"4.

Lokakuussa 1951 Olavi Virta yhtyeineen teki seitsemän viikkoa kestävän Euroopan-kiertueen. Elokuussa 1956 Virta teki kolme viikkoa kestävän matkan Levytukku Oy:n johtajan Niilo Saarikon kanssa Amerikkaan. Ensin mainittu on aikalaiskertomusten perusteella ollut lähinnä huviretki, jolla ei pyrittykään "maailmanvalloitukseen" ja esiintyminenkin oli tapahtunut lähinnä omaksi iloksi. Jälkimmäinen oli ollut "palkintomatka" Virralle ja ollut huvi- ja työmatkan yhdistelmä. Levytukku oli myynyt levyjä amerikansuomalaisille ja ilmeisesti työmatkan osuus Virran osalta liittyi myynninedistämiseen.

Amerikan-matkalla Virta oli tavannut muutamia amerikkalaisia jazzmuusikoita. Hänen kerrotaan13 tavanneen mm. pianisti Dave Brubeckin ja trumpetisti Chet Bakerin. Muuten matkasta tiedetään ilmeisen vähän. Tältä matkalta toi Olavi Virta kuuluisan Ford Fairlanen. Auto oli kertoman3,13 mukaan ostettu yöllä ravintolaillan päätteeksi. Virta oli nähnyt auton yöllä ikkunassa ja ihastunut siihen. Liikkeen omistaja oli sitten saatu jostain paikalle. Auto maksettiin käteisellä, siirrettiin kadulle ja Olavi Virta sai sen käyttöönsä heti.

Kummankaan kiertueen tarkoitus ei siis ollut edistää Olavi Virran "kansainvälistä" uraa. Kansainvälinen ura olisi eittämättä vaatinut myös laulamista englanniksi. Virta onkin laulanut uransa alussa ja myöhemminkin muutamia kappaleita englanniksi. Mutta oliko hän opiskellut kieltä ja osasiko hän sitä? Iskelmä-lehden (1963) muistelmissaan Virta itse kertoo rippikoulun jälkeen liittyneensä seurakuntanuoriin ja viettäneensä siellä aikaa "hyvien harrastusten, kuten kielten opiskelun parissa". Toivo Kärki kommentoi Virran englannin taitoa: "Virta ei osannut puhua englantia, mutta laulaa hän sitä osasi!" Mutta pystyykö laulaja välittämään tunteensa esityksiinsä muulla kuin sillä kielellä, johon on kasvanut kiinni? Jo mainittu Carlos Gardel oli espanjalaiselta kielialueelta ja levytti suurimman osan tuotannostaan espanjaksi ja vain muutamia ranskaksi, joka oli hänen äitinsä kieli. Englantia Gardel ei osannut, vaikka englanniksikin hän on jokusen levyn tehnyt. Gardelille tehtiin englantilaisista kappaleista "foneettiset sanat", jotka hän sitten opetteli ja lauloi. Mutta hän oli valittanut, että kuinka hän voi laulaa kielellä, jota ei osaa. Mielestään Gardel ei pystynyt välittämään "tunnettaan" näihin englanniksi laulettuihin levyihin6.

Olisiko Tango Desireé yhtä loistava, jos Olavi Virta laulaisi sen englanniksi? Se, että Virran tai kenenkään muunkaan kansainvälinen ura olisi kiinni "musiikin pohjatiedoista" tai "nuottien tuntemisesta", ei varmastikaan pidä paikkaansa. Kyse lienee siitä miten tuote markkinoidaan. Olavi Virran kohdalla kansainvälistä markkinointia ei ilmeisesti ole edes yritetty.

Frank Sinatra mainitaan myös usein Virran esikuvana. Iskelmä-lehdessä Petäjäveden "Laululintu" kysyy edelleen Olavi Virralta: "Kaikitenkin joudutte kuuntelemaan myös paljon kevyttä musiikkia? Kuka on lempilaulajanne tällä alueella?" Ja Virran vastaus: "Frank Sinatra, joka on vuosi vuodelta yhä vain parantanut saavutuksiaan. Mielestäni hän on juuri sellainen kyky, jota sopii pitää esikuvana ja oman alueensa ensimmäisenä". Myös Bing Crosbyn nimi mainitaan usein, kun puhutaan Virran esikuvista.

Yleensä ihmiset yrittävät matkia esikuviaan, olla heidän kaltaisiaan. Niin "tavalliset ihmiset" kuin laulajatkin. Olavi Virtaakin ovat vuosien mittaan useat yrittäneet matkia, aina yhtä huonoin tuloksin. Hänellä itsellään ei ollut tarvetta matkia ketään. Ossi Runne on todennut: "Laulajat matkivat esikuviaan. Olavi ei koskaan. Hänellä oli persoonallista annettavaa jokaiseen kappaleeseen. Hän tajusi, että hän pystyy tekemään musiikin omilla ehdoillaan"13. Tämä persoonallisuus, ainutlaatuisuus, "virtamaisuus", on helposti tunnistettavissa lähes hänen koko tuotannossaan; myös niissä, joita harvemmin kuulee soitettavan. Yksi tälläinen on Broadwayn rytmi. Siinä on Olavi Virran sanoitus ja se on levytetty 1957. Innoituksen kappaleeseen on ilmeisesti antanut juuri Amerikan-matka.

Monet Olavi Virran levytykset kestävät vertailun kenen tahansa "kansainvälisen tähden" levytysten kanssa. Sinatran ja Virran yhteisiä levytyksiä ovat ainakin Begin the beguine, Sanovat sitä ihmeelliseksi (They say it's wonderful) ja Rakasta tai hylkää (Love me or leave me). Nämä eivät ehkä ole aivan terävintä Virtaa, mutta kestävät kyllä vertailun Sinatran versioiden kanssa. Ne eivät ehkä myöskään ole terävintä Sinatraa. Mutta jos näiden kappaleiden perusteella vertaisi Olavi Virtaa ja Frank Sinatraa, niin olisi se varsin imartelevaa - jälkimmäiselle.