4.0 MUUSIKKO - LAULAJA

Olavi Virta levytti n. 591 kappaletta. Niistä noin 50, vajaa kymmenen prosenttia, on kokonaan tai osin hänen omaa tuotantoaan. Näistä 50:stä 12 on kokonaan hänen omaa tuotantoaan. "Kokonaan omaa" tarkoittaa tässä sitä, että sekä sävel että sanoitus ovat hänen omiaan. Loput ovat joko hänen sanoituksiaan suomalaisiin sävelmiin tai suomalaisia sanoituksia tai pelkkiä sävellyksiä.

Paljon puhutaan siitä, että Virta merkitsi omiin nimiinsä muiden sävellyksiä. Onko tämä totta, ja jos on, niin missä määrin? Mainittujen 12:n kokonaan oman lisäksi Olavi Virran nimiin on merkitty 6 sävellystä, joista yksi on valssi ja loput viisi tangoja. Vuoden 1954 jälkeen hänen nimiinsä ei ole merkitty yhtään sävellystä. Suomalaisia sanoituksia mainitun vuoden jälkeen on Olavi Virran nimiin merkitty 9. (Näihin lukuihin sisältyvät ainoastaan ne kappaleet, jotka Olavi Virta myös levytti itse.) Olisiko Virralla ollut tarvetta merkitä toisten töitä omiin nimiinä?

Pauli Granfelt kertoo muistelmateoksessaan: "Hänen [Olavi Virran] tietonsa musiikinteoriasta olivat melko puutteelliset"4. Tämän voisi tulkita niin, että Virta ei olisi kyennyt juurikaan omaan sävellystyöhön. Sen sijaan Lauri Jauhiaisen, toisen Olavi Virran pitkäaikaisen yhteistyökumppanin käsitys Virran kyvyistä säveltäjänä tuntuu olevan päinvastainen. Jauhiaisella on vakaumus, "että Virta oli lahjakas säveltäjä ja olisi voinut elättää itsensä siinäkin ammatissa"3. Se miksi ei Olavi Virta "elättänyt" itseään säveltäjänä johtui Lauri Jauhiaisen mukaan siitä, kun "muut kiireet veivät hänet"5.

Lauri Jauhiainen kuitenkin sanoo3 muutaman kappaleensa joutuneen Olavi Virran nimiin eikä ole tietenkään mitään syytä häntä epäillä. Vaikka näin on siis tapahtunut, muistelee Lauri Jauhiainen Olavi Virtaa lämmöllä: "Olavin äänessä on sellaista fortea, kirkkautta, jota on vaikea löytää"5. Pauli Granfeltin mielipide on tässä asiassa yhdensuuntainen: "Ola on minulle edelleen suuri taiteilija"4.

Eli niin tai näin, jos ja vaikka jotain muiden tekemiä kappaleita onkin joutunut Virran nimiin, mainittujen lukumäärien valossa on asiaa paisuteltu suhteettomasti. Järjestelmällistä se ei ole voinut olla missään tapauksessa.

Vielä Lauri Jauhiaisesta: Hän on useiden Virta-klassikoiden takana. Mainituksi tulkoon mm. Sinitaivas, jonka Jauhiainen, kertomansa mukaan sanoitti ollessaan 17-vuotias. Vanhemmalle iälle tultuaan hän sanoo ihmetelleensä "kuinka se 17-vuotias poika oli saanut sen tunnelman"5. Olavi Virta ja Harmony-Sisters tuovat tämän tunnelman hienosti esille. Levytys on vuodelta 1955. Parhaimmillaan Virran ja Jauhiaisen yhteistyö on kuultavissa tangossa Punatukkaiselle tytölleni, jossa on Virran sävel ja Jauhiaisen sanat. Todellinen klassikko, jonka Virta levytti kahteen kertaan vuosina 1952 ja 1963. Mainitsemisen arvoinen on vielä vuodelta 1955 oleva beguine Perfidia. Siinä on Jauhiaisen hieno sanoitus. Se on erilainen "lohdutustarina" vanhasta teemasta, kun muut arvot pettää, niin luontoon voi luottaa, se ja vain se ymmärtää ja lohduttaa ihmistä. Perfidiassa luonnon osan on saanut kuu: "...lienen ainoa mi sua tänään oikein ymmärtää, mä vanha kuu. Jos jäät sä yksin siis Perfidia, kuu-ukkos käyn sua lohduttamaan, oon ystäväs ainiaan". Olavi Virtaa parhaimmillaan, valitettavan harvoin kuultua tosin.